Päivän Raamatunkohta: Kol. 3:2

 Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mitä maan päällä on.

 On olemassa asioita, joita on hiukan vaikea ymmärtää näin ihmisenä. Kun on lapsi, on vaikea ymmärtää miksi jotkin asiat ovat kiellettyjä. Ihminen ei koskaan kasva siinä täysin "aikuiseksi".  Kun lapsena oli vaikea ymmärtää miksi ei saa kiivetä näppäimistön päälle kun äiti kirjoittaa blogiin, ei aikuisena välttämättä ymmärrä miksi ei saisi kiinnittää mieltään pelkästään maallisiin.

 Ihmisen sydän on sen asian luona, jota ihminen eniten rakastaa. Jos siis mielemme on automme ja talomme ja muun omaisuutemme luona kokoajan, ei sydämeemme jää oikein tilaa Jeesukselle ja taivaallisille asioille. Sama koskee myös elatuksen murheita. Meillä, jotka uskomme Jeesukseen, ei saisi olla liikaa murhetta elatuksestamme. Toki asiat pitää hoitaa ja laskut maksaa, ruokaa ostaa ja tehdä jne, mutta emme saisi jatkuvasti murehtia näitä asioita. On vaarallista kokoajan miettiä raha-asioitaan, olivat ne sitten hyvin tai huonosti ( yleensä aina huonosti jossain mielessä..). Tällaiset omaisuus ja elatusmurheet vievät meidän uskovien ajan kokonaan, emmekä enää ole ahkeria Herramme palvelijoita. Sensijaan, että uskova mielessään rukoilisi, hän usein miettiikin autolainaansa ja laskee, kuinka saisi sen parhaiten maksetuksi. Tai huomisen ruokaa ja kuinka sen ostaisi. Tai jos on liikemies, kuinka parhaiten keräisi voittoa.

 Haluaisinkin nyt heittää meille uskoville haasteen. Mitä jos unohtaisimme joksikin aikaa murheemme ja keskittyisimme rukoukseen ja Jeesuksesta kertomiseen? Mitä jos unohtaisimme päivittäin viideksitoista minuutiksi muut bisneksemme ja rukoilisimme elon Herraa lähettämään työmiehiä korjuuseen? Uskon, että vaikka jättäisimme viidentoista minuutin verran päivässä muita askareitamme tekemättä, saisimme siitä niin suuren siunauksen, ettei se näkyisi tuloslaskelmassa miinusmerkkisenä.

 Niin että rennosti vaan