Aika on suorastaan syöksynyt eteenpäin. En ole edes muistanut, että jotakin voisi kirjoittaa. Tai ainakaan mitään muuta, kuin koulutehtäviä. Mutta nyt päätin, että on keksittävä muutakin! Tänne siis...

 Elämässä on sivu kääntynyt. Sairastuin ja siitä seurasi kaaos. Hevoset oli laitettava pois ja piti miettiä työkuviot uudelleen. Lapset ovat kasvaneet valtavasti ja olen istuttanut puutarhan. Olen aloittanut opiskelun ja saanut uuden työpaikan. Eli ilmassa on uusia alkuja vaikka kuinka. Niitä on myös edelleen talomme ikkunalaudat aivan pullollaan, koska kaikkia taimia en ole vielä saanut istutettua ulos asti. Puutarhassa kukkivat tällä hetkellä osa narsisseista, vuorenkilpi, hyasintti, kevätkiurunkannus, kevätpikkusydän, vuohenjuuri, puistolemmikki, pelto-orvokki, jääkurjenmiekka, pystykiurunkannus, ukonmansikka, kevätesikko, ja tosi moni rikkaruoho. :) Aijjuu, siivuokko ja idänsinililja pääsi uohtumaan (ja ehkä joku muu, joka ei nyt tullut mieleen). Aion tänään hilata itseni pihalle ennen yövuoroa ja istuttaa jaloakileijan vauvoja. Saapa nähdä, kuinka heidän käy, kun joutuvat ulos. 

 Lasten kanssa on ollut myös hyvin mielenkiintoista. He ovat alkaneet yhä enemmän ajella autoillaan. Nyt niitä on jo kaksi tuossa entisellä ratsastuskentällä.. 

 noh, oikeasti tuo ikkunakin meni kyllä rikki airbaginpuhkaisutilanteessa.. Pojat katseli suut auki ja sanoivat nyt erittäin hyvin ymmärtävänsä, miksi sitä ei saa peltoautossa olla.. :D 

 Niin ja vielä kaksi uutta alkua. Olen opetellut puhumaan hiukan eestin kieltä ja saanut yhden lemmikkihevosen, joka on nyt kärryttelyopissa Harjavallan maanosassa. Eli elämä ei siis lopu vastoinkäymisiin, ei vaikka niitä tulisi ovista ja ikkunoista. Elämä voittaa. 

 

 

Päivän Raamatunkohta: (poikkeuksellisesti uudemmasta käännöksestä..) 1.Tim. 6:16 Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä.

 

 Uskon siis sellaiseen, jonka olemassaoloa en voi näyttää. :)

 Rauman nuortenpäivä meni hyvin, paitsi hiihtoratsastuksesta tuli hieman kommenttia, että liian hidasta oli.. Taisin hiukan liikaa varoittaa tyttöjä, ettei saa päästää menoa holtittomaksi.. :D

 Seuraava leiri on viikon kuluttua. Raamikset tarvii vielä koota ja miettiä hyvät ajankohdat, sekä jotain ylläriä tytöille. Katsotaan, mitä hauskaa saan aikaan.. Tällä viikolla on vielä hevosen perusterveydenhuolto kurssi ja ensi viikolla ihon- ja karvanhoitokurssi. Sitten tarviikin tähän ns. "maallisen työn" puolelle keksiä taas uudet kurssiaiheet. Nuo ovat suhteellisen helppoja aiheita vielä, jotain kehittävämpääkin voisin tietysti keksiä.

 Mietittiin Jyrin kanssa, jos haluttaisiin muuttaa nuortenillat joka viikolle, kun ei enää olla vastuussa teetuvasta. Saa nähdä, mihin päädytään..

 Ja pääsin ainakin nyt pääsykokeeseen asti Ypäjän hevosopistolle. Saa nähdä nyt sitäkin, kuinka sitten käy.. :)

Päivän Raamatunkohta: Matt. 6: 27

 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä  kyynäränkään vertaa?

 -No niinpä! Eihän se mahdollista olekaan! :) Kerronpa  tässä aikani kuluksi tarinan... Olipa kerran kaksi miestä. Heillä molemmilla oli perhe, vaimo ja kaksi lasta. Toisella miehellä, Paavolla oli oma yritys, ja toinen mies Einari,  kävi eräässä suuressa firmassa töissä. Oman yrityksen laittanut mies, Paavo, joi aamukahvia ja katseli keittiön ikkunasta Einaria, joka raapi vanhan ladansa ikkunoista jäätä pois. Töihin oli miesrukka lähdössä. Paavo katsoi kelloaan ja totesi, että hänellä oli vielä hyvän aikaa ensimmäiseen asiakastapaamiseen. Kylläpä hän olikin viisaasti sopinut, oli niin ikävä ilmakin. Olipa se hienoa, kun sai kokonaan ihan itse päättää omista työajoistaan..

 Einari katseli ulkoa, kuinka naapuri siellä joi kahviaan. Hän heilautti tervehdykseksi kättään ja hyppäsi ladaansa. Pomo oli antanut hänelle rutkasti tekemistä tälle päivälle. Oli paras aloittaa heti, kun vaan työpaikalle pääsisi. Einarin  pomo oli ankara mies, joka piti alaisensa aina hyvin liikkeellä, eikä suvainnut vetkuttelua. Silti tämä pomo piti tarkkaan huolta alaisistaan. Jos joku sairasti, pomo soitti ja kysyi kuulumisia. Jos jollain oli rahavaikeuksia, saattoi yhtäkkiä saada ylimääräisen bonuksen.. Ja niin työntekijät pysyivät kauan samassa työpaikassa, olihan työ mielekästä ja haasteellista, joskin vaativaa.

 Paavo oli jo myös lähtenyt töihin. Asiakas oli innoissaan yrityksen tarjoamasta palvelusta ja pidettiinkin nyt hyvin tärkeitä neuvotteluja, jotka vaikuttaisivat Paavon firman asemaan markkinoilla varsin voimakkaasti. Asiakastapaaminen  menikin mainiosti ja hän sai jäädä hyvillä mielin odottamaan seuraavaa, ratkaisevaa palaveria, jossa olisi toisen, suuremman firman tärkeät johtajat paikalla.

 Einari sai työpäivän pulkkaan ja lähti ladallaan kohti kotia. Hän huokaisi ja rentoutui kuunnellen radiota. Kotona vaimo oli laittanut ruokaa ja lapset olivat iltapäivän harrastuksissaan. Oli rauhallista ja mukavaa. Einari unohti kokonaan työnsä ja työpaikkansa, nosti jalat jakkaralle ja luki hyvän ruuan päälle päivän lehden.

 Samaan aikaan Paavo oli ajellut citymaasturillaan viereiselle paikkakunnalle tekemään yrityskonsultointikeikkaa. Olihan hänen huolehdittava myös asiakkaistaan edelleen, vaikka suuret kaupat olivatkin tuloillaan. Tunnin kuluttua hän huomasi, ettei ollut syönyt lainkaan aamun jälkeen, jolloin oli vienyt asiakkaan syömään. Paavo kurvasi pikaruokaravintolan autoluukulle ja osti ison annoksen rasvaisia ranskanperunoita ja makkaraa. Hän vilkaisi kelloaan ja huokaisi. Menisi vielä jonkin aikaa, ennenkuin hän ehtisi kotiin asti, sillä oli vielä käytävä toimistolla kirjaamassa ylös päivän tapahtumat ja jättämässä kuitit kirjanpitoon. Vaimokin varmaan jo odottelisi kotiin.

 Einari huomasi, että alkoi tulla ilta. Hän taitteli lehden pois ja puki ylleen lenkkeilyvarusteet. Hän otti perheen sekarotuisen piskin talutusnuoraan ja lähti ulos. Pitkän ja rentouttavan lenkin lopuksi hän jäi hetkeksi pihaan tuijottamaan kaunista tuikkivaa tähtitaivasta. Kuului naapurin ison auton ääni. Einari katseli, kuinka Paavo tuli pihaan ja laahautui autostaan. Hän meni sisään kotiovesta. Pian kuului talosta kiukkuista huutoa ja Paavo luikki takaisin ulos. Hän näki Einarin pihamaalla ja tuli juttelemaan.

- On se vaan komia tuo taivas tänään.. Paavo avasi keskustelun Einarille, joka sitten vilkaisi kaunista taivasta vielä uudelleen.

- Niinhän tuo näkyy olevan.. Taisi ola Paavolla tänään vähän pitkä ja raskas päivä? Einari kysäisi.

- Noo.. Semmoinen oli aika tavallinen. Vaimo ei vaan oikein jaksa ymmärtää, ei pidä siitä että tulen myöhään, enkä aina syö kotona. Kai se toivois mun hakevan ja vievän noita nappuloitakin joskus. Paavo vastaili ja tuijotti kengänkärkiään. Pakkaslumi narskahteli hänen kenkiensä alla, kun hän pyöritteli kantojaan.

- Niin. Ei pidä meidänkään Telle minun ylitöistäni. Onneksi niitä kuitenkin tulee aika harvoin. Meillä on pomo tehnyt semmoisen hyvän systeemin, että kukin työntekijä tekee kerran kahdessa kuukaudessa kolme pidempää päivää. Nii hoituu kaikki ylityöt. Sitten me muut saamme levätä kotona ja jaksamme sitten paremmin tehdä omat pitkät vuoromme. Einari selitti ja pidensi koiran hihnaa kädessään, jotta piski ulottui paremmin nuuhkimaan läheistä pensasta. Se nosti onnellisena koipeaan ja nuuski omia tekosiaan sitten tarkasti.

- Niin. Minä joudun tässä olemaan hiukan kuin oma pomoni. Siinä tulee helposti määränneeksi itselleen paljon ylitöitä. Ja kaikki tavoitteen on itsestä kiinni. Ja tietysti kaikki vastuu on itsellä, se siinä taitaa olla rankinta. Jos jokin menee pieleen, se on vastuullani.. Paavo rapsutti stressaantuneena kaljuuntuvaa päälakeaan.

- Kyllä se vaan on sillä tavalla, että meikäläinen silti pitää mieluumin tämän oman osansa. Että teen työtä ahkerasti, mutta päävastuu on muualla. Jos tulen kipeäksi, hoitaa pomo jonkun muun tekemään osuuteni sen ajan. Pääsen ajoissa kotiin, koska pomo on halunnut niin järjestää. Rahaa ei tietysti tule samalla tavalla, kuin sinulle oman firmasi pomona, mutta maksan sen mieluusti vapaa-ajastani. Lisäksi Telle on ollut kovin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Einari selitti.

- Ei kyllä ole asiat minulla aivan yhtä hyvällä tolalla, kuin ovat naapurilla! Enhän mä edes voi mennä kotiin vielä, kun Amelia on niin pahalla päällä. Meidän meksikonkarvatonkoira oli pissinyt takkahuoneen intialaisen maton, koska tulin niin myöhään töistä.. Eetu ja Aleksi oli lisäksi tapelleet koulussa. Paavo potkaisi lumikikkareen penkan yli ja tunki käsiään syvemmälle taskuihin. Pakkanen alkoi ikävästi nipistellä paljasta päätä.

- Tule kuule naapuri meille iltateelle. Menet sitten kotiin, kai Amelia on paremmalla tuulella jo sitten.. Einari taputti Paavoa selkään ja he lähtivät Einarin kotiin teelle.

 Paavo mietti mielessään, että ehkä Einarin ratkaisu sittenkin oli ihan hyvä. Töitä ei tarvinnut tuoda kotiin, koska johto oli muualla. Elämä pysyi hyvässä järjestyksessä. Toinen hoiti pohjajärjestelyt ja muut oheistyöt ja Einari vain teki, mitä sitten pyydettiin. Paavo alkoi miettiä, josko sittenkin olisi mahdollista vielä päästä töihin jollekin toiselle. Jos sitten vaikka saisi muun elämänsä parempaan kuntoon, kun työn ohjat olisivat jollakin muulla, eikä tarvitsisi itse murehtia joka askeleella..?

 

 Sen pituinen se. Tarinani on vertauskuvallinen. Siinä verrataan uskovaa ja ei uskovaa. Uskova voi luottaa elämänsä hyvän, mutta tiukan pomon hoteisiin. Hänen ei tarvitse itse murehtia elämisestään, koska Jumala sen huolehtii. Jos hän on sairas, on hänellä tuki Jumalassaan. Sen lisäksi, uskova voi luottaa siihen, että kun tulee aika täältä kerran lähteä, pomo  odottaa kotiin. Ei uskova kantaa raskasta taakkaa ollessaan itse elämänsä peräsimessä ja vastuussa sen suunnasta ja suunnitelmista. Uskova voi rauhallisin mielin jättää kaikki murheensa ja suunnitelmansa Jumalalle joka sitten johtaa kaiken parhain päin.

 Ja päivän lapsen suusta: Miiko oli ottanut käteensä sakset, jotka olivat pöydällä. Äiti pääsi seuraamaan aitiopaikalta häntä vastapäätä mielenkiintoista esitystä. Miiko avasi sakset niin, että terät olivat ikäänkuin henkilön jalat. Sitten tämä "henkilö" keikkuen käveli pitkin pöydän pintaa. " Hei, tällä saksella on jalat." Mikki ensin totesi. Sitten tämä "henkilö" totesi leikissä:"Mulla on tämmöset pitkät jalat. Terävät puukkojalat..."

 Päivän Raamatunkohta: Saarn. 4:9-12

 Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstnsä hyvä palkka. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.  Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin? Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäikeinen lanka pian katkea.

 

 Eräs ystäväni murehti joku aika sitten yksinäisyyttään, joten tuli mieleeni tämä Raamatunkohta. Ihmisellä on iso tarve tuntea toisen ihmisen läheisyyttä. Ja perimmäinen tarve saada siihen Jumala vielä kolmanneksi säikeeksi. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Jotkut tietysti ihailevat "sinkkuuden" vapautta. Mutta jos se olisi ainoa oikea vaihtoehto ihmiselle, miksi Aadam ei sitten halunnut olla yksin ja seurustella vaan eläinten kanssa, joita monet ihmiset nykyään pitävät aviopuolison korvikkeena? Tämmöisiä ajatuksia herätti tuo ystävän yksinäisyyden tunne.. Eikä hänkään tavallaan ole yksin, onhan hänen elämässään ihmisiä, esimerkiksi minä. :)

 Mutta ihmiseen on jostain kummallisesta syystä Jumala laittanut tarpeen saada aisaparikseen nimenomaan toinen, täydentävä osapuoli. Siksiköhän Jumala teki meistä niin erilaisia sukupuolen mukaan? Karkeasti yleistäen kuitenkin naiselle ja miehelle sopivat hieman erilaiset roolit. Mitä nuorempi nainen, sitä enemmän hän ehkä kuvittelee, että näin ei enää nykyään ole. Näin joskus itsekin luulin. Mutta todellisuudessa, jos meistä tytsyistä jokainen menee itseensä ja etsii syvältä itsestään, mitä eniten toivoo.. Niin jokaisesta meistä löytyy se eeva edelleen. Toisista syvemmältä, toisista enempi pinnasta. Mutta siellä se vaan on! :D

 Hmm.. Mitäs hauskaa tänne laittaisin. Aina meille jotain sattuu.. ;) Niinjoo! Sami.. Samin koulukaverille tuli kotiin poni ylläpitoon. Kaveri on tietenkin saanut vähän sitten kokeilla ratsastuksen saloja. noh.. Sami tuli sitten eräänä päivänä kotiin koulusta, paiskasi reppunsa nurkkaan ja murisi: "Äiti, sun pitää nyt heti myydä Nitro." Hä? Miksi ihmeessä...? "Siks, kun mäkin haluan semmosen ponin millä mä voin itte ratsastaa eikä Nitrolla ikinä voi!" Jaahas.. Nyt olen siis lirissä. En minä tietenkään Nitroa voi myydä.. Lainata voisin jollekin kipakalle estejunnulle, hyppäähän se kuitenkin ratana 80cm ja on koulua käynyt.. :) Talli on täynnä, en siis edes voi ostaa pojille toimivaa ponia. Lisäksi joka ikinen toimiva poni, jota voi edes harkita lapsille, maksaa noin 2000e mieluumin enemmän.

 Tosin olen hieman miettinyt parin hevosen myymistä, koska ne eivät sovellu tähän meidän työhön alkuunkaan. Mutta saa nähdä nyt..  Vilkku lähtee sitten torstaina ikuisesti pois. Hyvästejä saa käydä tällä viikolla jättämässä ken haluaa. Vihreät niityt varmaan jo sen unissa tuoksuu.. :) Hmm.. Taidan ottaa siitä muistoksi vielä muutamia talvisia tunnelmakuvia. Se hoiti virkansa hienosti niin kauan kuin pystyi.

 Tässä sillä onkin kesä.. :) Ne oli vuonna 2008 kaikki yöt kotipihassa tarhoissa, koska silloin täällä liikkui susi. Ilmekin näyttää juuri siltä: "hyi, kuka tämmöistä nyt kesällä syö!?"

 Päivän Raamatunkohta: Ps.139: 23-24

 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

Tästä pitäisi varmaan alkaa suunnitella varasuunnitelmaa Rauman nuorten vierailun toimintaan. Jos sää muuttuu nyt suojaiseksi, elämme silloin oikein mukavaa loska-aikaa. Siinä tapauksessa saamme unohtaa kaikki hiihtoratsastushommelit sun muut lumijutskat. Toivoisinkin, että nyt ei tulisi märkää! Inhoan synkkää kura-aikaa! Onneksi ratsastuskentälle saa jokatapauksessa tehtyä temppuradan.

 Olen itse ollut viimeaikoina jotenkin vähän vetämätön, mutta onneksi Jyri on toiminut perheen selkärankana. Toivon mukaan kevään valoisammat päivät antavat taas hiukan lisäenergiaa, jota aika kipeästi tarvittaisiin! :) Ollaan varmaan tehty myös suurperheen rahatta-elämisen suomenennätys tässä talven aikana.. :D

 Minun olisi toiminnan vuoksi pakko raaskia vaihtaa pari hevosta toimivampaan. Olen vähän kyllä suunnitellut jotain. Ja Vilin "teloitus" myöskin varmistui juuri. Otin siitä tänne sivulle kivan kuvan iltahämärissä. Tunnelma oli niin rauhallinen ja utuinen. Sitten tajusin myös paremmin, että se oli oikea ratkaisu. Koska kyseessä oli kuitenkin Annan heppa, kysyin luvan laittaa pois ja sain tietysti. Vikaa löytyy luultavasti ainakin kuudesta eri nivelestä ja niiden hoito olisi todella kallista. Lisäksi en usko, että elämänlaatu olisi kuitenkaan kovin hyvä jatkossa. Joten Vili pääsee pois.

 

 Etualalla Vili, seuraavana Liinu ja perällä Sumu ja Eeva. Heh. Tuli sattuman kaupalla kaikki suokit samaan kuvaan.. :) Kaikesta ikävästäkin huolimatta meille kuuluu siis hyvää. Päätös Vilin kohtalosta oli kuitenkin sellainen huojentava asia. Ja nuoskalumi on vaan ohimenevä olosuhdeongelma. :)

 Wursti ( black giant) Viettää pakkaspäivää illallisen merkeissä.