Aloitanpa kirjoittamisen oikein omaan blogiin. Aiemmin täällä on vain meidän hepoista kertova juttu, mutta nyt heitän tänne oikein omankin ettei tule ihan sekavaa tekstiä tuosta..

Päivän Raamatunkohta: Luuk. 10:25-28:

 Ja katso eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä:" Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"

Niin hän sanoi hänelle:" Mitä laissa on kirjoittetuna? Kuinkas luet?"

Hän vastasi ja sanoi:" Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."

Hän sanoi hänelle:" Oikein vastasit; tee se niin sinä saat elää."

 Tämä kuvaa hyvin näin ensimmäisenä kirjoituksena niitä perusperiaatteita joita yritän noudattaa perheeni ja elukoitteni keskellä. Joskus onnistun paremmin, joskus huonommin, mutta Jumalan armoon turvautuen saan onneksi uusia mahdollisuuksia yrittää.

 Arkielämässäni olen ammatiltani maatalouslomittaja ja tällä hetkellä kotiäiti äitiyslomalla.Lisäksi olen Kiikoisten helluntaiseurakunnan pyhäkoulutäti ja mieheni ohella nuorisotyöntekijä. Nuorin neljästä lapsestani on 13. päivä 2kk vanha ja vanhin on 6-vuotias ja aloittelee syksyllä eskarin. Mieheni on samanikäinen kuin itse olen eli 23. Hevosia meillä on tällä hetkellä asumassa 3. Kaksi omaa ja yksi "siipeläinen". Omat ovat 9-vuotias suomenhevosruuna Jäävin Ilo, alias Liinu sekä 4-vuotias gotlanninrussponi Nitro FM, alias Nitro Nittis jne.. Rakas lapsi =monta nimeä. Siipeläinen on lämppäri Amanda Sweep, "Manta".

 Eläinkaartiin kuuluu myös koiramme. Satasen Orvokki, "Pirre". Se on rodultaan mittelspitz. Semmoinen pieni ja karvainen se on,ja pystykorvainen. Ja oranssi. Vähän kuin kettu, mutta kippurahännällä! :) Hän paimentaa aidan takaa hevosiamme ja kolmea lammastamme, Tomppa-pässiä, sekä uuhiamme Äksyä ja Äireetä. Joskus Pirre myös kiusaa kaniamme, Pökköä. Kanalaan emme sentään tätä pikkupetoa päästä, siitä voisi tulla pahaa jälkeä. Pirre on nimittäin mielestään uljas metsästyskoira ja käyttäytyy sen mukaan.

 Erään kerran hän murhasi viisitoista sekarotuista koristekana-silkkikanan poikasta.. Siitä vasta itku syntyi, ne kun olivat lasten lemmikkejä. Onneksi pojat kuitenkin selvisivät nopeasti traumastaan.. Pirre itse sen sijaan ei varmaan koskaan pääse yli lapsuudentraumastaan, ja sen vuoksi jahtaa hevosia vain aidan takaa.

 Kun Pirre oli pieni, meillä oli hevonen, lv-tamma Jusu. Pirre, tyhmä pieni eläin, meni hepan laitumelle haukkumaan. Vanha ja viisas hevonen totesi kai mielessään että "jaa, pieni tyhmä koiranpentu.." . Mutta Pirre, "Uljas metsästäjä", ei tyytynyt tähän! Jokin vaikutus tuohon valtavaan lihakasaan oli saatava! Hän siis meni koiramaisen viisaasti hevosen taakse (etupäässähän kaikkien petojen hampaat on..) ja puraisi hevosta takajalan vuohiskuoppaan. Tässä vaiheessa hevonen otti ja opetti. Pirre sai ensimmäisen ja viimeisen hevosenpotkunsa! Sen jälkeen "Uljas metsästäjä" on ymmärtänyt mittasuhteensa ja pysynyt aidan ulkopuolella. Ja jos hevoset ovat laitumen ulkopuolella, turvaväli on yleensä noin neljä metriä. Hyvä koira! :)

 No tässäpä taitaa olla turinaa ensimmäisen kirjoituksen verran.. Katsotaanpa, koska ehdin seuraavan kerran kirjoittamaan.. Ehkäpä jo tällä viikolla...?