Päivän Raamatunkohta:Ps. 93:4
 Suurten, valtavain vetten pauhinaa, meren kuohuja vieläkin jalompi on Herra korkeudessa.

 Harvoin tulee ottaneeksi huomioon sitä, kuinka paljon vaivaa on Jumala nähnyt ihmisen eteen. Lähetti poikansakin tänne kiusattavaksi ja lopulta kuolemaan meidän syntiemme edestä.. Tämä sijäiskärsijän osa on kyllä joskus kohdannut ihmistäkin joissain tapauksissa, ei ehkä vain niin, että olisi kenenkään syntejä tullut sovitetuksi.. Eräänkin kerran lapsuudessani... :)
 Oli lauantai, karkkipäivä. Kaikki olivat saaneet karkkia saman verran. Pikku Tiina (minä) oli kuitenkin ollut aika ahne ja syönyt omat karkkinsa hyvin nopeasti. Mutta voi! Makeannälkä vaivasi edelleen.. Pikku Tiina mietti ja muistikin sitten, että sisko Anna säilöö aina karkkeja nuken takana kirjahyllyssä ja herkuttelee niillä pitkin viikkoa.No, lapsena sitä ei hoksannut, että kaikki saivat silti samanverran, vaikka joku osaa säästää ja joku ei. Niinpä Pikku Tiina ajatteli, ettei se haittaa, jos sieltä vähän syö..
 Niinpä hän sitten meni siskonsa ja itsensä yhteiseen huoneeseen ja lukitsi oven. Ai että kun karkit oli hyviä! Vähän se ehkä häiritsi että Pikku Heikki huuteli ja ihmetteli oven takana, että mitäs salaista siellä nyt muka on...? Mutta sittten... Pikku Tiina huomasi äkkiä syöneensä hiukan liikaa siskon karkkeja! Niitä olikin yhtäkkiä jäljellä vain pari! No nyt sen varmasti joku huomaa!
 No illalla Anna sitten luuli lukevansa ja syövänsä karkkia. Vaan kuinkas kävikään? Pussissa oli kaksi karkkia! Siitäkös meteli nousi. Ja ehkä pari hikikarpaloa Pikku Tiinan otsalle..
 Jouduimme sitten julman punapartamiehen, iskän puhutteluun. Minä, Heikki ja kaikesta tietämätön Mikko. Silloin kavala suunnitelma iski Pikku Tiinan tajuntaan. Heikki... Pikkuinen Heikki. -Tunnettu makean himostaan.. Niinpä kuulustelussa Pikku Tiina varovaisesti antoi ymmärtää etä hän ei AINAKAAN ollut tehnyt mitään ja että Mikkokaan ei ole kovin perso makealle... Kuka siis jää jäljelle? No. Mikko tietenkin tuki Tiinan teoriaa, koska se olisi ollut hyvin mahdollista, että varas olisi ollut Heikki. Paitsi että Heikki ei tietääkseni koskaan varastanut mitään, kinusi vain..
 Sen ajan tavan mukaan sai selkäsaunan tuollaisesta teosta. Pikku Tiina olisi kyllä tosiaan ansainnut sen. Varsinkin tässä vaiheessa. Ja Heikki kyllä tiesi, kuka ne söi. Ja Heikki sai selkään vastustelustaan huolimatta. Eihän kukaan häntä uskonut. Ja Pikku Tiinan omaatuntoa vaivasi.
 Ajatella, kuinka fiksu Heikki oli. Heikki ei koskaan kertonut kenellekään ja Tiina piti puhtaan maineensa. Tosin moisen kokemuksen jälkeen Tiina oli hyvin pitkään hyvin kiltti ja rehellinen! Lopulta asia tuli esiin uudelleen vasta aikuisiällä. Muut olivat hyvin yllättyneitä, kun heille selvisi, että viisitoista vuotta sitten sattunut tapaus olikin oikeasti tällainen. :)
 Ihailkaamme kaikki Pikku Heikkiä ja pyrkikäämme samaan.. ;)
Kun lukee tätä tarinaa, väkisinkin jossain vaiheessa tulee sellainen olo, että " voi mitä vääryyttä!". Mutta olettekos koskaan tulleet ajatelleeksi, millaista vääryyttä se oli, kun Jeesus ristiinnaulittiin? Minä ainakin nykyään kunnioitan Heikkiä enemmän, kun hän ei koskaan maininnut asiasta mitään, vaikka muistikin. Ehkä meidän kaikkien pitäisi kokea syyllisyyttä omista synneistämme, joista Jumala rankaisikin Jeesusta, eikä meitä? Ehkä meidän kaikkien pitäisi kunnioittaa Jeesusta ja muistaa Häntä?

 Tällaista tällä kerralla.. :)