Päivän Raamatunkohta:

 1. Kor. 3:12-13

 "Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin;sillä se päivä on saattava sen ilmi, koska se tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. "

 Näin uskovana pitäisi siis joskus miettiä elämää tältäkin kantilta. Pitäisi miettiä, miten on rakentanut. Olisihan se hirveän noloa, kun lopulta taivaassa Jeesus tutkailisi elämäni perustuksia ja sitä rakennusta, jonka olen siihen saanut aikaiseksi ja toteaisi jotain tähän tapaan, että " Voi voi mitä haperoa" tai " Kyllä nyt ihan hilkulla oli, että pysyikö pystyssä...".

 Mahtavaa olisi sitten, jos vaikka voisi aikanaan seistä rakennuksensa edessä Mestarinsa tarkastelussa ilman pelkoa ja jännitystä.. Vaikka siihen on varmaan tullut maalattua aika monella eri värillä, siihen rakennukseen. -Niin, ja itseni tuntien vähintäänkin ikkunaverhot on punottu jonkun elukan karvoista! Kyllä ne on minun elämään niin kiinteästi aina kuuluneet! Ja voihan koristeena olla tukku höyheniäkin..

 Pienenä löysin ojasta harakanpoikasen. Se räpiköi ihan avuttomana siellä. Ongin sen sitten mukaani ja otin elätiksi. Nimeksi sille tuli Ojaraakku, lapsen mielikuvituksella nääs.. Tarina ei valitettavasti ole kokonaan niinkään idyllinen. Lähdin käymään samalla viikolla Espoon serkuilla kylässä ja vein harakkani hoitoon avuliaalle serkkutytölleni. Minun lomaillessani harakka oli heittänyt henkensä ilman mitään varoitteluja. Kai se oli sitten vetänyt sen verran vettä keuhkoon, että sai jonkin tulehduksen..

 Minä olin harmissani, serkkutytöstä puhumattakaan. Joskus tuntuu, ettei elämä kohtele aivan reilusti.

 Sain myöhemmin kuitenkin undulaatteja, jotka korvasivat menetykseni monin kerroin. Tätä voisi verrata tavallaan eräisiin muihin kokemuksiini. Teininä puhuin kovasti uskostani eräälle ystävälleni. Hän kiinnostuikin hyvin paljon uskosta ja sen tuomasta rauhasta. Mutta kun tuli esille, että se vääjäämättä johtaisi julkiseen uskon tunnustamiseen ja "Jeesustelijan" leimaan... - Se oli liikaa ja kaveri luopui koko ajatuksesta. Hänen uskonelämänsä oli yhtä lyhyt kuin Ojaraakun tarina. Mutta onneksi olen sen jälkeen saanut johdattaa parikin ihmistä uskon tielle ja Jeesuksen luo. He ovat sitten olleet minulle ne undulaatit!

 Mitähän vielä onkaan sitten edessä? Sen jälkeen olen nimittäin saanut Papanreu-kanin, Lubiini ja Hippi-gerbiilit, Siru-kutun, Chili-Chinchillan jne... ;)