Päivän Raamatunkohta: saarn. 5: 10

 kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin. Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan?

 

 Mielettömän hauska kohta. :)  Ja niin totta! Mitä enemmän esim. taloja, sitä enemmän tarvitaan työntekijöitä pitämään niistä huolta jne.. Mitä sitä oikeastaan ihminen TARVITSEE muuta, kuin vaatteet ja ruokaa..? On taas eri asia, mitä muuta ihminen HALUAA.

 Tässä lähiaikoina on tullut lasten suusta mitä mielenkiintoisimpia lausahduksia ja Arvo taasen on oppinut tunnistamaan aineita ja asioita suullaan.. Miiko makasi eräänä iltana sängyssään ja Jyri oli vieressä nukuttamassa. Vuoropuhelua käytiin näin.. Miiko: Iskä, miksi sulla on tommonen paita päällä? Jyri: Ai tämmönen hiaton vai? Kun on niin lämmin. Miiko: Eikun tommonen musta hapankorppupaita. Sulla on tommonen valkonenkin hapankorppupaita..

 Ja toisella kerralla Miiko oli iltateellä. Hän tutkaili pitkään mukiaan. Mikillä oli semmoinen kermansaven heinä-sarjan muki, missä on vaalea alaosa ja ruskea yläosa. Osassa mukeista on myös vaaleampi raita, jossa näkyy pohjalla ruskeita täpliä. Mikillä oli sellainen käytössään. Aikansa tutkittuaan mikki kysyi: Äiti... Miksi sulla on niin monta tämmöstä karpäsenkakkamukia..?

 Erään kerran, kun kävimme Jaaran mummulassa, siellä olikin jo entuudestaan vierailulla eräs tuttavapariskunta. Mummu esitteli ylpeänä lapsenlapsenlapsiaan. Joken kohdalla hän totesi, että tässä on tämän perheen oikea tärpästikkeli... Jokke meni aivan hiljaiseksi, eikä puhunut siinä sitten enää mitään. Autossa matkalla kotiin, Jokke viimein avasi suunsa ja kysyi: Äiti, mikä se on se semmoinen kärpäskikkeli? :) Mitähän lie, lapsiparka ajatellut, kun mummu moisella nimellä häntä kutsui...?

 Ja Arvo.. Noh.. Eräänä päivänä Arvo päätti syödä minun kasvomaalaus värini.. Ikävää siinä oli, että värit maksoivat 17e paketti, mutta Arvo näytti aika hauskalta..

.

 Ja eilen illalla erehdyin kirjoittelemaan kavereiden kanssa facebookissa. Näin, että Arvo meni kodinhoitohuoneeseen ja menin perään.. Siinä ajassa, mikä minulta meni päästä olohuoneesta kodinhoitohuoneeseen, oli Arvo jo ehtinyt pyykinpesuainepurkille. Bio Luvil ei ilmeisesti ollut kovin hyvää, koskapa Arvo sanoi, että kakka... Ja yski sitä pois. Minulla oli Veke-vaavi sylissä hyvin vihaisena, joten pyysin Jyrin huuhtelemaan Arvon suuta ja soitin myrkytystietokeskukseen. Aine oli onneksi vain ärsyttävä, eikä tarvinnut sitten muuta, kun huuhtelukin oli jo suoritettu..

 Tällä viikolla jokaisena päivänä Arvo on myöskin mennyt pöydälle ja syönyt sokeriastiasta hienoa sokeria... :)

 Ja koira. Heka. Se ääliö oili eilen sillä välin, ku olimme kylässä, ottanut puuhellan reunalta puurohiutaleet ja maistanut niitä ja levittänyt kaikki sitten lattialle. Ilmeisesti eivät olleet hyviä.. :) Sotku oli kamala. Miksi ihmeessä minusta sillä hetkellä tuntui, kuin koko koirakin olisi ollut kamala...?

 Heka tänä aamuna.. Niin viaton, niin kiltti... :) Varmasti.