Päivän Raamatunkohta: 2. Kor. 9: 8-15

 Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niinkuin kirjoitettu on:"Hän sirottelee, Hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti ".  Ja Hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle. Sillä tämä antamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta, kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa. Ja hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät teitä sen ylen runsaan Jumalan armon tähden, joka on teidän osaksenne tullut. Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan!

 Tämä Raamatunkohta on melko monelle ihmiselle melko tuntematon. - Valitettavasti. Jos jokainen uskovainen noudattaisi tätä kohtaa, köyhät ihmiset ja asunnottomat olisivat paljon harvemmassa. Jos ajatellaan asioita vähän laajemmassa mittakaavassa: Jumala näkee meidät hiukan ylhäältäpäin. Hän näkee kaiken, mitä tarvitsemme ja mitä emme tarvitse. Hän tietää jos jotain puuttuu. Ja valitettava tosiasia on, ettemme juurikaan voi sanoa ansainneemme mitään itse. Jos katsotaan edelleen Jumalan näkökulmasta, hän näkee kaikki virheemme joita olemme tehneet. Ja kuitenkin haluaa antaa meille anteeksi. Hän tietää millaisia olemme ja kuitenkin tarjoaa sovitusta.
 Olen joskus töissä seurannut sikojen toimintaa. Jos joku on sairas tai heikko, toiset sortavat, eivätkä anna syödä. Usein ne vielä ajavat sairaita ja heikkoja takaa ja pahimmassa tapauksessa tappavat. Samoin jos joku niistä löytää jotain herkkua. Löytäjä saa pitää ja syö mahdollisimman nopeasti kaiken. Siat ovat siis hyvin itsekkäitä ja ajavat aina omaa etuaan. Ja me ihmiset olemme täsmälleen samanlaisia pohjimmiltaan. Jonkinverran saatamme hillitä itseämme, mutta loppujen lopuksi ajattelemme aina perimmiltään omaa etuamme. Lisäksi sikoihin verrattuna meillä on olemassa eräs ominaisuus. Olemme kieroja. Sika ei piilottele minkään kauniin kuoren alla.
 Ihmisen ajatusmaailmaan kuuluu toive siitä, että saisi olla hyvä ihminen. Ainakin toisten silmissä, sillä itsehän tiedämme omat syntimme. Osaamme sellaisen tempun, että teemme hyvää toisille, jotta meistä ajateltaisiin, että olemme hyviä ihmisiä. Ja kuitenkaan ihminen ei koskaan ole oikeasti hyvä.
 Palatkaamme jälleen alkupisteeseen. Jumala katselee meitä ylhäältäpäin, kun toilailemme "karsinoissamme". Hän näkee perimmäiset ajatuksemme ja toimintamme perimmäiset syyt. Mutta katsotaanpa tarkemmin.. Ne ihmiset, jotka ovat ottaneet omakseen sovituksen ja saaneet syntinsä anteeksi Jeesuksen veren kautta, ovatkin saaneet itsensä ja Jumalan väliin ikäänkuin suodattimen. Nyt Jumala ei enää muistele meidän syntejämme, vaan näkee meidät Jeesuksen veren läpi. Ja se veri on pyyhkinyt pois kaikki syntimme ja tahramme.
 Toivon mukaan usko vaikuttaa elämäämme myös niin, että kun Jumala antaa meille jotakin herkkua, osaamme jakaa sen toisten kanssa. Ja toivon mukaan osaamme ottaa huomioon köyhät ja sairaat. Ja kun elämämme joskus päättyy, ( toivottavasti ei kuitenkaan teurasautoon kuten sioilla...) voimme seistä Jumalan edessä selkä suorana tietäen, että olemme olleet hänelle mieleiset elämämme aikana.