Ja kun teemme hyvää, älkäämme lannistuko, sillä me saamme aikanamme niittää, jos emme väsy. Sentähden kunmeillä vielä on aikaa, tehkäämme hyvää kaikkia kohtaan, mutta varsinkin uskonheimolaisiamme kohtaan.
Kirjoitin jossain vaiheessa kirjoituksen "Tulva ohi". No se ei silloin vielä mennyt ohi. Siitä päivästä kun alkoi sataa, sade jatkui tähän asti. Nyt pilvet näyttävät poutapilviltä.
Pihamme vieressä on muurahaispesiä neljä kappaletta. Seurailen silloin tällöin niiden elämää. Nyt kun on satanut kovasti, muurahaiset ovat viettäneet hiljaiseloa. Yleensä seuraan tuota kaikkein suurinta pesää, joka on oikeastaan puutarhassamme. Tänä aamuna, kun katsoin sitä taas, huomasin, että jotakin oli muuttunut. Keko oli painunut kasaan, ikäänkuin lässähtänyt kakku!
Sade taisi kestää parisenkymmentä päivää. Tulee mieleen Nooan päivät ja vedenpaisumus, kestihän tuo muurahaisten kärsimys puolet siitä ajasta. Olikohan Nooalla arkissa kaksi muurahaista? Toisaalta Nooa oli aika kova jätkä. Jos minä olisin ollut keräämässä elukoita arkkiin, mm. hyttyset olisivat kuolleet sukupuuttoon. Ja ehkä pari käärmelajia. Ja skorpionit.. Niin no.. - Kuka sanoo, ettei Nooa "vahingossa" jättänyt dinosauruksia arkista..?
Toisaalta, muurahaisten kävi hyvin. Niiltä meni asunto kasaan, mutta jäivät sentään henkiin, eikä niiden "kaikkea lihaa" hukutettu, niinkuin ihmisten aikoinaan kävi. Katseleekohan Jumala meitä tavallaan samalla tavalla, kuin meikäläiset noita muurahaisia? Paitsi että Hän tuntee meidät jokaisen henkilökohtaisesti. Ajatella, että vaikka jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, emme kuitenkaan omaa samoja taipumuksia edes sen vertaa, että voisimme tuntea yhden muurahaiskeon kaikki muurahaiset! Saatika sitten ymmärtää niiden mieltä tai kuulla niiden ääntä.
Ja vaikka voisimmekin kuulla muurahaisten äänen, viitsisimmekö auttaa niitä? Jos kuvittelet kulkevasi tiellä ja kuulisit kokoajan muurahaisten avunhuutoja ja pyyntöjä, viitsisitkö pysähtyä auttamaan? Minä en ainakaan jokaista. Miettisin varmaan pari hätäisintä ja katsoisin, voinko auttaa.. Ja sitten kuitenkin lopputulos olisi se, että kiertäisin päivästä toiseen pihaa ympäri ja toteuttaisin muurahaisten pyyntöjä! Enkä muuten takuulla antaisi muurahaisten tappaa omaa poikaani, vaikka voisinkin herättää hänet sitten henkiin!
Voi, kuinka inhottavan välinpitämätön olenkaan Jumalaan verrattuna.. Sääli. Ja jotenkin inhottava ajatus, että varmaankin aika moni ihminen uudelleen tappaisi Jeesuksen, jos hän nyt olisi maan päällä. Miten muuten ajattelet, että suhtautuisitte muurahaisiin, jos olisit todella antanut niiden ensin tappaa oman poikasi.. - Ja sitten joku niistä kiroaisi sinua ja poikaasi ja tekisi edelleen hirveästi pahoja tekoja? Minä ainakin tekisin sen vanhan lastenlaulun mukaan. "Kädet sanoo klap, klap, klap, kengänkorot kop, kop, lits".
Meillä on ihmeellinen, armollinen Jumala. Ja ihmeellinen armollinen Jeesus. Olkaamme siis kiitolliset siitä, mitä Hän on meidän, muurahaisten, vuoksi tehnyt. Amen.
Tätä en uhraisi muurahaisten vuoksi... :)
Kommentit